Mun pään valtaa välillä tämä pahin mahdollinen vaihtoehto eli tuulimuna...ja sitten taas on oireita että joo raskaana ollaan...mutta voihan oireista huolimatta olla tuulimuna. Mut jos nyt oireet loppuu kuin seinään niin sillon tiedän että joko km tai tuulimuna. Viimeksi ne oireet loppui ja ihmettelin sitä ja tuulimunahan se oli.
Tää tunne on ihan hirveä, elää tässä tunteessa joka päivä että onkohan siellä ketään? on siellä. ei siellä oo. Ei siellä voi olla. Tuulimuna se on kuitenki. Alkaa pikkasen ahdistaan jo tämä. Paniikki iskee. Ei voi käydä niin hyvin että näin nopeasti olisi tärpännyt ja siellä olisi ihka oikea alkio....miten mä kestän nämä 6 yötä? Sitten vasta on ultra...ja jos ne ei ultraa kuin päältä niin eihän siellä mitään välttämättä näy :( kuolema tulee. Mä itken varmaan silmäni päästä. Itken joka tapauksessa oli tulos mikä hyvänsä...ei tää helppoa oo...ei kyllä. Tätäkö se on sitten koko raskausaika, pelätä aina jotain uutta :(
En muista että kahden muun kohdalla olisin tämmösiä tunteita käyny läpi...tai ehkä en vaan muista...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti