tiistai 30. lokakuuta 2012

Testi kuva

Kipuja ei eilen ja tänään taas alkoi  =( aivan hirveä kipu kun painaa oikeelta mahaa...ei ennen oo tämmösiä ollut mutta jos ovistesti alkaa näyttään viivoja niin voisko se olla merkki oviksesta? Kroppa ollut muutaman kuukauden off tilassa oviksen suhteen ja nyt pitäis taas alkaa munasoluja tuottaan niin voisko tämä olla kivun takana?

Alla kuva raskaustestistä (nega) ja pinkki ovistesti


maanantai 29. lokakuuta 2012

Testi negaa

Tein tänään testin varmistaakseni että onko negaa vai haalea haamu. Täysin nega oli :)
Enpä ole ennen iloinnut negasta raskaustestistä...en ois uskonu että koskaan tulee sellaista päivää että siitä pitää iloita.
Kipuja ollut vielä tänään oikealla puolen mahaa. Lähinnä silloin kuin kosken mahan oikealle puolelle, alas... Alaselkää juilii myös ja kipu säteilee pakaraan? Lämpöä ei ole.
Torstaina lääkäri...katsotaan mitä hän sanoo...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kipuja taas

Huomasin eielen että mahaa painellessa alhaalta oikealta sattui ihan hirveesti.
Sitä sitten seurattiin koko eilinen ilta ettei vaan olis umppari juttuja.
Illalla sitten kipu hellitti ja pistin nukkumaan ja aamulla taas herättyäni kipu oli taas siinä samassa kohtaa :(
Palatakseni tähän ihanaa lääkkeelliseen keskeytykseen...sain taas todeta että kudosta tulee ja paljon...yöks...luulin että tämä olis jo ohi että kaikki kudos olisi tullut ulos mutta näemmä ei. Kivut helpotti oikealta hetken päästä tuosta kun kudokset oli tullut ohi. Mutta pitää seurata tilannetta että tuleeko kipu taas samaan kohtaan. Torstaina mulla on onneksi lääkäri (neuvolassa). Pyydän jos voisi ultrata kohdun ja munasarjat että voi sulkea pois ne ainakin....

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

sitä ei voi täysin ymmärtää ennen kuin se tulee omalle kohdalle
(kun menettää lapsen)
se on tavallaan asia joka kulkee koko ajan siinä rinnalla, luo sellaisen mustan varjon
joka ei näy arjessa, ja jonka kans pitää oppia elämään...

hienosti sanottu :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Minun olotilani

Päästään taas tähän...mikä on minun olotilani tällä hetkellä?
Ei hyvä. Miehelleni tuli kaveri etelestä kylään viikoksi ja tuntuu että oon jääny ihan ulkopuolelle tässä.
Tekevät lähinnä musiikkia ja minä vaan olla möllötän yksin. Tietenki lapset on täällä mutta mieheni ei ole minun kanssa niin paljon kuin haluaisin.
Vieras olisi peruttu mutta lentoliput oli maksettu aikoja sitten, joten ei viittinyt enään perua.
Itse en olisi jaksanut yhtäkään vierasta tähän elämään nyt. En ole vielä siinä kunnossa että jaksan mitään ylimääräistä, keskenmenosta on vasta 2viikkoa. Tarvin enemmän aikaa....paljon enemmän.
Haluaisin vaan olla mieheni kanssa mahdollisimman paljon mutta nytkin se meidän oma aika menee johonki musiikin tekoon...pah!

Mun pitää siivota nyt vieraanki sotkut ym ym. Ruokaa tehdä enemmän ja stressata sitä etten voi olla oma itseni omassa kodissani. Täällä jos missä pitäis voida olla oma itsensä...mutta en nyt ainakaan 6 päivään :(
Huomaan että mulla napsahtaa nyt vielä useammin, eli siis hermostun/suutun nyt helpommin kuin oman perheen kesken. Tää ei tee hyvää mulle, tiedän sen...oonkohan kohta taas masentunut....?


maanantai 22. lokakuuta 2012

Muisto rakkaasta

Käytiin tänään LKS:ssä hakemassa tämä...muisto rakkaasta...mieheni kävi hakemassa sen osastolta koska itse en pystynyt. Hirveä ikävä tuli taas ♥
 

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hei, kuka puhuu

Aloin selaan Netflixiltä leffoja komedia puolelta ja sattui silmään tää hei, kuka puhuu :)
Joten nyt sitä katsomaan :) Hauska se siittiöiden matka munasolun luokse :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Ei hyvä olla

Jokainen päivä on vaikea. Ei voi elää enään kuin päivä kerrallaa, ei voi miettiä mitäs huomenna tai viikonloppuna...ei ei ei. Yhdestä päivästä selviytyminen on todella vaikeaa.
Olo on hirveä, ikävä....tyhjä olo....miettii vaan että koska tuun taas raskaaksi että tämä olo paranee..
Välillä mun sisällä on sellanen viha ja raivo että tekis mieli hajottaa kaikki paikat tai ihminen joka tulee mua vastaan voi saada turpaan. Sellasena päivänä toivon ettei meille tuu ketään kylään :)
Sitten taas yks kaks on niin masentunut olo ettei päivästä tule mitään....elämän halu on kadoksissa aina välillä...tai oikeestaan vähän joka päivä....

sunnuntai 14. lokakuuta 2012



Kiitos eräälle tärkeälle

Haluan kiittää erästä todella tärkeää ihmistä elämässäni. Erästä josta on ollut meille korvaamaton apu vuodesta 2010 lähtien, tarkalleen ottaen 06/2010. Eräs ihana ihminen astui meidän elämään poikamme sairastuttua ja on sen jälkeen ollut korvaamaton apu. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä avusta minkä hän on meille antanut. En eläissäni ole tavannut niin ihanaa lääkäriä/ihmistä/persoonaa joka ottaa ihmiset vastaan niin suurella rakkaudella ja osoittaa kiinitymystä ja välittää ihmisistä. Kiitos sinulle :) Sydämeni pohjasta kiitän sinua ja jos luet tämän niin ♥ Kiitos♥

Kipuja

Tässäpä tämä viikko on menny makoillen vaan. Välistä helpottaa kivut ja sitten yks kaks on koko alaselkä ihan tulessa ja maha tulessa. Sitten menee loppupäivä niin ettei kipuja ole ollenkaan.
Lähdettiin käymään eilen kaupassa...oli virhe. Ei minusta ole vielä olemaan ihmisten parissa...jotenki ihan zombie olo oli siellä, en jaksanut kuin laahustaa eteenpäin ja toivoen että tulis jo se kassa että täältä pääsee pois. Saa mies tästä lähtien käydä yksin kaupassa, menen sitten vasta kun olen valmis. Pelkään tapaavani jonku ihmisen joka kyselee tästä ja hanat aukeaa taas. Haluan välttää sitä nyt, sitten kun olen siihen valmis niin se on eriasia mutta nyt en ole valmis.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Vihan tunteet

Sisälläni kiehuu. Tällä hetkellä ärsyttää kaikki plussaavat ihmiset ja raskaana olevat.
En halua nähdä yhtään tekstiä mistään raskaudesta tai mistään mikä liittyy odotukseen.
Sisälläni kiehuu kirjaimellisesti. Mietin että lopetan tämän blogin pitämisen kun täällä näkyy raskaana olevat ja plussaavat ihmiset.....

torstai 11. lokakuuta 2012

Sairaala kuulumiset

Tänään se sitten oli. klo 8 meidän piti olla sairaalassa. Halusin tavata lääkärin ja kysyä häneltä voisiko kaavintaa tehdä. Jouduimme 2h odottamaan että lääkäri tuli. Ajat oli ihan täynnä. 1,5viikon päähän olisi löytänyt ajan joten päädyin lääke tyhjennykseen. Pelotti ihan hirveesti.
Sain 4 ensimmäistä lääkettä sisälle ja siitä 3 tunnin päästä tultaisiin antaan 2 lisää suun kautta.
Tunnin piti maata sängyssä kun oli lääkkeet laitettu ja sen jälkeen piti lähteä liikkeelle. Noin reilun tunnin päästä siitä alkoi menkkakivut joihin sain heti panacodia 2 kappaletta joista toisen otin heti ja toisen ½h päästä. Lähdimme käytäville kävelemään miehen kanssa.
Lounas oli tässä välissä.
Jatkoimme kävelyä ja alaselkää alkoi tosissaan särkeä ja mahakipu yltyi.
mahassa tuntui siltä kuin sieltä olisi irronnut istukka. Sellanen tunne mitä ei osaa sanoin kertoa. Tiesin vaan että se tunne oli että nyt irtosi kohdunseinämästä.
Siitä hetken päästä tuntui että nyt pitää päästä sinne "potalla" johon minun piti kaikki tehdä.
Sinne sitten hulahti hyytymä jonka hoitajat tarkisti ja se ei ollut vielä sitä itseään.
Jonkin ajan päästä tunsin taas tarvetta päästä ja sen jälkeen tunsin kuinka lapsivedet humahti astiaan ja sen jälkeen jotain isompaa. Hoitajat tulivat tarkistamaan ja totesivat että siinä oli istukka ja sikiö.
Tässä kaikessa meni vain 3H ja asia oli sen jälkeen ohi.

Hetken olin vielä osastolla, sain burnaan join kahvit ja lähdimme kotia. Kotiin sain vielä huomiselle kohtua supistavaa ja hoito-ohjeet tietenki.

Että ainakin nyt tähän mennessä kaikki on mennyt erittäin hyvin. katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

itkua itkua

Koko eilinen päivä meni itkiessä....mietin vain että kumpikohan se oli...veikkaukseni on että tyttö, raskaus oli niin samanlainen kuin kuopuksesta joka on tyttö. Mietin syitä siihen että oli menehtynyt. Lääkäri vakuutti ettei syy ollut minun, mutta silti sitä miettii...tuntuu niin pahalta ajatella että pieni on vielä minun sisällä...se lisää tätä tuskaa ihan hirveesti...hanat aukeaa jatkuvasti. Hirveä ikävä on...
Mitenhän tämän yli pääsee? Pääkin on jo niin kipeä itkemisestä mutta pakko se on itkeä kun siltä tuntuu.

tiistai 9. lokakuuta 2012

ikuinen ikävä

Ei meidän rakas jaksanut elää...vastasi viikkoja 10+4. heti sen näimme. Ultrattiin vielä sisäkautta varalta. Siihen ne jättivät isolle näytölle minun rakkaan kuvan ja sitä tuijotin koko sen ajan kun lääkäri ja kätilö selitti jatkosta. Hän oli niin ihana...pienet kädet ja jalat...ikävä...

lauantai 6. lokakuuta 2012

Ihmetyttää sukulaiset

Nyt kun ollaan kerrottu sukulaisille niin kuinkahan moni niistä kysyikään että oliko vahinko vai suunniteltu?
Tai sitten kysyvät silleen että tiiättekö koska on saanu alkunsa....eivät vissiin kehtaa kysyä suoraan että oliko suunniteltu...
Mä en kehtais kysyä keltään että olikos tämä teidän lapsi vahinko vai suunniteltu? Ei olis pokkaa.
Mielestäni se ei mulle edes kuulu....

torstai 4. lokakuuta 2012

Kutsu np-ultraan

Tänään se vihdoin tuli. Ja vähän järkytyin kun se on jo ens tiistaina klo 14.
Hieman pelottaa että käskevät mut takaisin viikon kahden päästä kun vauva ei välttämättä ole vielä sen ikäinen että voidaan mitata kaikki.
11-13 viikolla tuo yleensä tehdään ja menkkojen mukaan mulla ois sillon 11+6 mutta sitten itse vaaveli on varmaan ehkä just ja just 10+0.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Pääsin ultraan :)

Neuvolaan menin klo 9 ja sitten täti sanoi että lähdetäänpä ultraan :) IIK!
Siellä se meidän ihana vauva näytti jo ihmiseltä :) jalat potki ihanasti ja kädetkin näkyi :) Sydän löi tietenki.
Pituudeksi sai 2,3cm eli vastaa jotain 9+0-9+6. Veikkaan tuota 9+6 sen takia että ois silloin saanu alkunsa 7.8.2012, jos se ois nyt vasta 9+0 niin se ois saanu alkunsa 13.8.2012 ja mä plussasin jo 16.8 joten ei voi pitää paikkansa ainakaan tuo 9+0 :)

Tarkka ikä saadaan tietää sit np-ultrassa johon tulee kutsu 2 viikon pästä :)

IHANAA!!!!