Koko eilinen päivä meni itkiessä....mietin vain että kumpikohan se oli...veikkaukseni on että tyttö, raskaus oli niin samanlainen kuin kuopuksesta joka on tyttö. Mietin syitä siihen että oli menehtynyt. Lääkäri vakuutti ettei syy ollut minun, mutta silti sitä miettii...tuntuu niin pahalta ajatella että pieni on vielä minun sisällä...se lisää tätä tuskaa ihan hirveesti...hanat aukeaa jatkuvasti. Hirveä ikävä on...
Mitenhän tämän yli pääsee? Pääkin on jo niin kipeä itkemisestä mutta pakko se on itkeä kun siltä tuntuu.
Voi ei. Olen aivan hirmuisen pahoillani puolestasi. Enkä todella osaa vastata kysymykseesi, että miten asian yli pääsee. Aika toivottavasti auttaa. Voimia todella rankkaan tilanteeseen ja vielä kerran pahoittelut puolestani.
VastaaPoista